VIDEOT

Lumikammi on aikuisten lumilinna, vaeltajan majoite tuulta ja tyrskyjä vastaan. Tikuilla tarkistetaan seinän paksuus ja rinkalla suljetaan oviaukko yön ajaksi, ettei mörökölli pääse vierailemaan.

Lemmenjoki trilogian viimeisessä osassa kulkumiehet kohtaavat itseään vahvemman, kauniimman ja rikkaamman - Pohjoisen erämaan. Kovin on ihminen pieni niiden voimien edessä jotka erämaa pystyy järjestämään hänen kiusakseen. Meille se järjesti alamäen. Kun kulkuri hyytyy alamäkeen, niin turhan on edes yrittää ylämäkeä. Tulimme pois veneellä!

Kun aurinko muuttuu sateeksi, kun voimat muuttuvat väsymykseksi ja tyyni tuuleksi. Silloin saa sitä mitä tuli tilattua. Lappiin on ihmisen turha lähteä jos luulee olevansa tilanteen herra. Sinne mennään saamaan turpiin, jos ei fyysisesti niin henkisesti ainakin. Viipustunturit pitivät kulkijapoikia pilkkanaan, hyvä kun pitivät. Nöyryys ei ole...

Elämässä tapahtuu suuria asioita ja pieniä asioita. Tämä on pieni asia. Mato-ongella ei saa naista, ei tee pomoon vaikutusta eikä sillä näköjään edes pysty perhettä ruokkimaan. Yksi on kuitenkin ylitse muiden - akkujen lataus. Missään eivät lataudu ihmisen akut niin nopeasti ja tehokkaasti kuin ongella. Aurinko kiertää, syksyn viimeiset kärpäset...

Oahojohka, Uahujuuha, Oahujoki, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Käytettiinpä mitä nimeä hyvänsä, se virtaa Lemmenjoen erämaassa vähät välittämättä millä nimellä ihminen haluaa sitä kutsua. Kylmä, kirkas vesi saa alkunsa tuntureiden loputtomasta tarjonnasta. Vaeltajan maljassa Oahojohkan vesi on kilistämisen arvoista, melkein kun lapin kultaa....

Vintturi, Sysmä? Ei kuullosta kovinkaan trendikkäältä. Ehkäpä ei, mutta Kammiovuori iskee satunnaista ulkoilijaa metrin halolla takaraivoon. Kun ei odota mitään, niin pienikin asia voi tuntua suurelta. Itse kiipesin Kammiovuorelle kaupunkilaisasenteella, käydään nyt niin saadaan tämäkin sitten pois kummittelemasta. Mäen laelta avautuva maisema sai...

Ei tullut vuori Mooseksen luo. Itse oli noustava, ja se kannatti. Sain kaksi ystävää, näin Splitin ja ostin itselleni hyvän omantunnon pienellä kolehdilla. Kroatia näytti hymyilevät kasvonsa auringossa. Kulkijalle niissä oli myös pieni itsepetoksen paikka. Vain todella tyhmä ihminen ottaa mukaansa puoli litraa vettä, viisas ottaisi paljon enemmän....

Repovesi on kuin Marttiinin puukko. Se menee ihon alle. Se ei yllätä puustollaan, ei kallioisella maastolla eikä edes vesistöllään. Se yllättää Kouvolalla. Kaikkea sitä mikä on totuttu liittämään Koliin tai Lapin maisemiin, löytyykin ihan käden ulottuvilta.

Yksi kesän kauneimmista illoista oli painumassa mailleen. Uistin tarttui kaislikkoon, pieni nykäys ja se irtosi kuin etenijä kolmospesältä. Kelasin hiljalleen, ruohot piti poistaa. Markus sanoi, että taitaa ruohon mukana tulla jonkin sorttinen kala. Ei tule, vastasin, ei ole tullut ikinä, eikä tule nytkään. Ei siellä kukaan tappele, ei kiukuttele...