Ei,ei ja ei!

Varmemmaksi vakuudeksi löin vielä nyrkin pöytään, tai olisin lyönyt jos olisin uskaltanut. Ei ei e! Meille ei tule uutta koiraa, ei tule, ei! Siitäs sai perheen naisväki, nyt tietävät, että se tyhjänpäiväinen höpinä on syytä lopettaa. Lopuksi laitoin vielä sinetin asialle sanomalla, että minä en asu yhdenkään hurtan kanssa saman katon alla.

Mitä tekivät naiset, tytär ja äiti ? Alkoivat etsiä minulle asuntoa. Eivät käsittäneet, että onhan iskän puheissa pieni joustovara, aina voidaan neuvotella.

Ei, ei! Meidän uuden koiran nimeksi ei tule Nano, eikä Pif. Huonoja ehdotuksia! Koiralla pitää olla selkeä nimi, kuten esimerkiksi Aapo tai Topi. Perheen naisväki ei taida oikein tajuta näitä asioita. Koira tarvitsee vahvaa auktoriteettia ja ohjausta. Jämäkkä nimi pitää olla, eikä mikään höpönassu. Reiska tai Arskakin ovat hyviä nimiä, kyllä valinnanvaraa riittää. Eivät ole, sanoi vaimo!

"Jahas, ai se onkin tyttö! Minä kun luulin että poikaa tässä." Heti perään kyllä totesin, että pienen pohdinnan jälkeen ajatus tyttökoirasta tuntuu ihan hyvältä. Bulldoginaaraat voivat kuulemma olla hyvinkin särmäkkäitä. "Voivat hyvinkin" sanoi vaimo, "mutta meille tulee labbis."

Taistelin urheasti mustan värin puolesta. Labbiksen pitää olla musta! Ylitseni yritettiin jyrätä, mutta järkkymättä kuin fennoskandinen kallio seisoin mielipiteeni takana. Vaimo kehuikin jälkeenpäin, että puolustin mielipidettäni tosi urheasti ja vahvoilla argumenteilla. Hän harmitteli kovasti, että he nyt vaan sattuivat haluamaan ruskean.

Satoi kaatamalla, oli säkkipimeä ja tuuli piiskasi pohjoisesta. Siinä minä seisoin kuusen alla. Koira touhusi omiaan. Vaimo kysyi, että pitääkö hänen lähteä tämmöisellä ilmalla koiraa ulkoiluttamaan? Ei, ei sanoin niin järeästi, että kristallit kaapissa helähtelivät. Siinä nähtiin, että kuka meillä sanoo viimeisen sanan näissä koira-asioissa.